5.6. Wienissä vähän vanhaa ja enemmän uutta

Koska ilma oli kesäinen, päätimme tutustua Wienin tarjontaan, johon emme olleet aiemmilla kerroilla tutustuneet. Koska meidän osuus loppuraportista oli vielä tekemättä, päätimme tehdä sen iltapäivällä ja illalla.

Lähdimme liikenteeseen hotellilta ja ensimmäinen suunniteltu kohde oli kasvitieteellinen puutarha, mutta se avautui vasta kymmeneltä. Syynä oli se, että puisto oli kohdannut ilkivaltaa ja portit suljetaan nykyään ajaksi, jolloin siellä ei ollut työntekijöitä. Harmillista, sillä puisto on keskellä kaupunkia ja sinne oli mahdollista mennä rentoutumaan mm. ihmisillä, jotka asuvat kerrostaloissa.

Muutimme suunnitelmaa ja menimme ensimmäisenä Belvederen linnaan, jossa on tunnettujen taiteilijoiden maalauksia ja muita taideteoksia. Itsessään linna ja sen puutarha ovat myös tutustumisen arvoisia. Linnassa oli myös useita eri-ikäisiä oppilasryhmiä.

Tämän jälkeen lähdimme kaupungille ja kävelimme keskustaan erilaisten asuinalueiden ja puistojen halki. Keskustassa huomasimme, ettemme olleet ainoita matkailijoita, vaan ihmisiä vilisi eri tavalla kuin Türnitzissä. Toinen huomattava muutos edelliseen paikkaan oli se, että Türnitzissä kaikki tervehtivät toisiaan, kun taas Wienissä olimme osa massaa.

Keskustassa liikkuminen oli osittain rajoitettua meneillään olevan valtiovierailun vuoksi. Kävimme kuitenkin muutamissa kohteissa. Ensimmäinen paikka oli Demelin konditoria-kahvila, joka on Wienin vanhimpia konditorioita. Siitä oli myös juttu muutama viikko sitten tv:ssä sarjassa Ruokamatka Euroopan kaupunkeihin, jossa Rick Stein tutustuu Euroopan kaupunkeihin ja niiden ruokakulttuuriin.

Konditoriassa pääsi tutustumaan myös, miten eri tuotteet valmistetaan ja siellä oli myös erillinen myymälä, josta voi ostaa mukaan mitä erilaisimpia talon erikoisuuksia.

 

Toinen tutustumiskohde keskustassa oli mariazelliläisen Pirkerin kauppa, josta voi ostaa mukaan heidän tuotteitaan, kuten piparkakkuja, kynttilätuotteita ja liköörejä. Jokaisessa tuotteessa oli yksi sama raaka-aine eli hunaja. Pirkerin toimintaan tutustuimme tarkemmin aiemmassa ”Customer service in practice –projektissa.

Lopuksi päätimme vielä kokeilla paikallista matkailutuotetta, eli kävimme Fiakerilla kaupunkikiertoajelulla. Saimme laajemman kuvan Wienin keskustasta, koska aikaisemmilla kerroilla olemme aina kulkeneet pääkatuja pitkin.

 

 

Paluumatkalla söimme paikallisessa ravintolassa, jota meille suositteli itävaltalainen opas Margit, johon olimme tutustuneet aiemmalla kerralla Wienissä. Hän työskentelee myös Levillä talvisin itävaltalaisella matkanjärjestäjällä. Paluumatkalla pääsimme myös vierailemaan kasvitieteelliseen puurahaan, jossa oli enimmäkseen tavallisia kasveja kuten erilaisia salaatteja ja nokkosia.

Sitten koittikin kirjallisten töiden aika. Loppuraportti partnereiden osalta oli melko erilainen verrattuna koordinaattoreiden raporttiin, joka on huomattavasti tarkempi ja monipuolisempi. Mutta pienenä pettymyksenä huomasimme, ettemme voineet hyödyntää Türnitzissä tehtyä työtä, vaan meidän raportissa kysyttiin erilaisia kysymyksiä ja eri näkökulmasta. Raporttia kirjoittaessamme huomasimme, miten hyvin olimme pystyneet projektin aikana toteuttamaan hakemuksessa luvatut tulokset. Onnistuimme haastamaan opiskelijat eri tehtävissä niin, että he saavuttivat taidot ja osaamisen, jotka oli määritelty projektin tavoitteissa.